Tassa ja nyt, on soittamaan syntynyt Metallin veljeskunta vailla vertaa Kukaan tahi mikaan ei ylitsemme ylla, Silla jumalat sotien ovat puolellamme
Mieli soturin, se kiveakin voimakkaampi on, Mutta joskus myos levoton Ei etukateen sita koskaan kukaan tietaa voi Vaikkei taistelua uusi enaa seuraisikaan
Tunnen tuulet Tuonelan Ne ujeltaa unohdusta kuoleman Tanaan on tyynta myrskyn edella Niin kohotan kolpakon sisarten ja veljien Huominen tulla jo saa
"He seisoivat rivissa ja vannoivat pyhan valansa Heita ei saisi peraantymaan yksikaan vastustaja Heihin luotettiin kuin veljiin, heita verrattiin oppi
Te katsokaa vierellenne Seisooko kukaan tukenanne Kun kaymme kaikki tuntematonta pain Te tunnetteko ystavanne Joka vahtii selustanne Kun on aika luottaa
Niin kiitaa allaan vieras maa Han ratsuaan kannustaa On viela matkaa vuorten taa Siella klaaninsa odottaa, ja iso tuoppi kuohuvaa, ei jaljella virstaakaan
Paallemme sataa, Taivaalta tuhkaa, Ilta hamarassa. Hevosenne juottakaa, Miekanne huotraan painakaa. Vihollinen lyoty on. Nurmi veresta musta on, Teraksemme
Seisomme vahvoina malliksi muille Rintamme paljaana on Mielemme lujuus on vertaansa vailla Tahtomme on murtumaton Voimamme antaa myos teille me voimme
Pimeys on nyt laskeutunut. Sammunut on tuli viimeinenkin. Sydanyona aika tullut on, Kayda yksin taistohon. Kun yksin oot, eika toivoa nay. Oot voimaton
Airot tahdissa kasskyjen liikuttaa laivaa lailla tyrskyjen Miehet tuomittu soutamaan vihollisensa taakkaa kantamaan Tahdissa veto, tyonto Niskuroijat
Takana on raskas retki metsan siimeksessa, Olalla kirves ja riista, polte sydamessa, Eteenpain vie askel halun, lapi hangiston, Voimistuttaa tieto siita
Pudas on kilpensa, vilpiton virneensa tullut on terveena, arvossa nimensa Mutta oisin on piilossa, heikkona kauhusta on kuisketta korvassa, luuranko
Kun peittaa maan yo verhollaan Jokin seuraa kulkijaa Tuima katse vainoaa tuota kulkijaa Se polttaa se jaataa se ottaa Saaliin vangitsee [chorus:] Voima
Aukiolla hiljenee, hyytyy huudot pimeyteen Tuppeen miekat vihdoinkin painuu Jalkeen taiston ankaran on aika levon rauhaisan Veljet vartioi, muut uinuu
Sina olet soturi, urho nalkainen On lanteillasi astalo, miekka miehinen Aistit valppaana etenet saalista etsien Sina kuulut sukuun petoelainten, woo-
Ahjo nokinen, rauta taipunut tai miekka verinen ja kilpi murtunut Rehellisen tyon jaljet nayka saa Seisoo tekija ylpeana saavutuksistaan Kouriisi sylje
Me harvat kunnian miehet seisomme valtaajaa vasten On verella piiretty rajamme tahan se pitaa kuin ottemme rautainen Siis heittaytyy tielleni mies joka
Aani kuin saapuva ukkonen on halkaisee taivaan ja maan Vakevaan savyyn se kutsuaan soi se metallin saa uskomaan Kuuma kuin liekki ja kylma kuin jaa
